Olen lopen kyllästynyt olemaan aina se kaikista isoin. Kun menen kenkäkauppaan, täytyy ottaa naisellisesti suurin mahdollinen koko, niin leveys- kuin pituussuunnassakin. Totta kai minua on myös siunattu pulleilla purjeilla ja mahtavalla peräsimellä, niin että Vero Modan farkut näyttävät oikein härskeiltä päälläni - mikäli nappi menee kiinni ollenkaan.

Hiukseni ovat mustaa hamppua, jossa on kaiken lisäksi kolmen sentin ruskea juurikasvu. Huomenna pitäisi tulla muutosta asiaan, mutta pituus on maailman ällöttävin, sillä kasvatan pidempää lettiä, enkä voi tätä oikein katkaistakaan. Hiustenpidennyksiä ajattelin kysäistä, ja mikäli ne eivät ihan vararikkoon minua syökse, nykäisen lisäkarvat päähän ilomielin mahdollisimman äkkiä. Puolisen vuotta niiden pitäisi hyvässä hoidossa kestää, ja sitten jo omatkin haituvani lienevät mukavamman pituiset.

Mutta jos palataan tuohon ulkonäkökriisini pahimpaan kompastuskiveen. Jättiläismäisyyteeni. Olen päättänyt, että minusta tulee hoikka. Niin, että minun ei tarvitse enää vetää vatsaa sisään yhteiskuvissa ja miettiä, näkyvätkö pullakädet. Olen jo itse asiassa aloittanut. Muutama kilo on poissa.

Itsetuntoni on tungettu syvälle jonkun peräsuoleen. Sitä ei varmaan ole enää olemassakaan. Viime viikolla sain kuulla elämäni tärkeimmältä ihmiseltä hänen pitävän minua lammasmaisena. Sitä minä olenkin. Ei minulla ole voimaa sanoa pahasti. Minua itkettää, koska etäännyn tästä ihmisestä koko ajan.

Ja eräs toinen ystäväni on kamalan masennuksen partaalla. En tiedä, mitä tehdä. Olen soittanut apua psykologille hänen suostumuksellaan ja homman pitäisi olla hoidossa, mutta parantuminen ei tietenkään tapahdu hetkessä. Omat voimani vain eivät enää taida kestää yhtään "mun elämä on ihan paskaa ja turhaa, haluan kuolla" -viestiä. Siinäkin olen liian heikko. Pitäisi kestää. Ei pitäisi antaa vaikuttaa. Vaan kuinka voi antaa olla vaikuttamatta? Kuinka voi antaa olla vaikuttamatta, kun tuntuu, että toinen olettaa minun voivan auttaa, mutta en voi sitä tehdä? En keksi enää sanoja. Itsekin mietin välillä niin pimeitä ajatuksia.

Sain sentään töitä, en ole sössinyt kaikkea. Töistä saan rahaa. Rahalla saa matkalipun tai vaikka oman asunnon takuuvuokran maksettua. Syksyllä minun ei tarvitse enää olla näissä ympyröissä. Se satuttaa liikaa. Pitää päästä repeytymään irti kunnolla, kun kerta on pakko irrottaa.

En vain tahtoisi.