Kesän lopulla olen pieni ja kapea. Niin kapea, että voin oikeasti olla näkymätön, mitä olen jo nyt. Vaikka eihän se niin mene: sirot ja ihanat saa huomiota. Läskit saa sääliä ja syytöstä. Kulutetaanhan me fät ääshit enemmän energiaa ja luonnonvaroja, kuin ohuemmat toverimme!

Jos en syö mitään, minusta tulee parempi ihminen.

Minä olen ihan hölömö ja hassu ja outo, tykkään yhdestä tyypistä vaan ihan hulluna. Tunne on jokseenkin molemminpuolinen, vähän kuin herrasväen leipä, mutta minä olen se marmeladipuolisko. Jos käsität. Minun välittämisessäni on sellainen aste, mitä sen toisen ei ole.