Onnelliset pariskunnat tuntuu sellaiselle, mitä mulle ei voi suoda. Se, että joku mies (tai nainen) haluaisi minut selvinpäin, on täysin vierasta. On raskasta olla sellaisen ystävä, jonka moni mukava mies haluaa ja joka saa huomiota heiltä. On myös raskasta olla sellaisen ystävä, joka elää ihanassa suhteessa ihanan miehensä kanssa.

Minulla ei ole mitään. Vain drinkinhuuruiset suudelmat juuri ennen valomerkkiä. Omat tyhjät lupaukseni, "joo, pidän susta kii" tai "soittele vaan, mä vastaan". En tee kumpaakaan.

Istun kassan takana päivät pitkät ja katselen ihmisiä silmiin, hymyilen ja tervehdin, mutta tuntuu, kuin jotain puuttuisi koko ajan.

Ballerina-keksit menivät vessanpönttöön. Tavoite lähestyy, hitaasti mutta varmasti.